Vanhanaikainen, tasapäistävä ja joustamaton koulutus? Koulutusmarkkinat ja yritykset nuorten koulutuksen pelastajina Suomessa

Abstract

Hyväksytty julkaistavaksi Kasvatus-lehdessä

Full text

1
Vanhanaikainen, tasapäistävä ja joustamaton koulutus?
Koulutusmarkkinat ja yritykset nuorten koulutuksen pelastajina Suomessa
Hyväksytty julkaistavaksi Kasvatus-lehdessä
Katariina Mertanen (kontaktihenkilö)
Tutkijatohtori
AGORA Kasvatuksen ja koulutuksen oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon tutkimuskeskus
Kasvatustieteellinen tiedekunta
Helsingin yliopisto
katariina.mertanen@helsinki.fi
PL 9, 00014 Helsingin yliopisto
050 318 5720
Kristiina Brunila
Kasvatuksen ja koulutuksen oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon professori
AGORA Kasvatuksen ja koulutuksen oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon tutkimuskeskus
Kasvatustieteellinen tiedekunta
Helsingin yliopisto

2
Vanhanaikainen, tasapäistävä ja joustamaton koulutus?
Koulutusmarkkinat ja yritykset nuorten koulutuksen pelastajina Suomessa
Abstrakti:
Yksityisen sektorin merkitys nuorten koulutuksen järjestämisessä Suomessa on vahvistunut
viime vuosikymmenien aikana merkittävästi. Valmennuskursseja, koulutusteknologiaa ja
erilaisia hyvinvointi- ja opiskelijapalveluita tarjoavien yritysten verkosto vahvistaakin
jatkuvasti asemaansa koulutusta määrittelevissä ja rakentavissa keskusteluissa. Tässä
artikkelissa analysoimme nuorten koulutusta tarjoavien yksityisten yritysten
markkinointitekstejä ja tavoitelausumia koulutuksen markkinoitumisen näkökulmasta.
Kysymme, minkälaisia ratkaistavia ongelmia yksityiset yritykset tuottavat materiaaleissaan,
ja minkälaisia oletuksia näiden ongelmien taustalla on. Esitämme, että yksityinen sektori
rakentaa käsitystä koulutuksesta yksilöllisenä ja dekontekstualisoituna tietojen, taitojen,
kykyjen ja kompetenssien oppimisena, ja perustelee omaa olemassaoloaan perinteisen
koulutusjärjestelmän tehottomuudella, joustamattomuudella ja vanhanaikaisuudella.
Avainsanat:
Nuoret, koulutuksen markkinoituminen, koulutuksen täsmähallinta, koulutusteknologia,
valmennuskurssit

3
Johdanto - Nuorten koulutuksen tulevaisuus markkinoiden rakentamana
Kansainvälisesti tarkasteltuna koulutuksen markkinoituminen on ilmiönä jo varsin merkittävä
(Ball & Youdell 2009; Hogan & Thompson 2021; Ideland & Serder 2022). Suomessa
koulutuksen markkinoitumista ja sen seurausten tunnistamista ovat hidastaneet ainakin vahva
koulutususko, tasa-arvomyytti ja koulutuksen näkeminen julkisen sektorin piiriin kuuluvana
kansansivistysprojektina ja hyvinvointipolitiikan osana. Kuitenkin 1990-luvun laman ja EU:n
jäsenyyden myötä yksityinen sektori on osallistumassa enenevässä määrin koulutuksen
järjestämiseen. Samalla julkisen sektorin järjestämää koulutusta ohjataan markkinalähtöisin
tulosvastuin.
Yksityisen sektorin toiminta osana koulutuksen markkinoitumisen tutkimusta onkin noussut
viime vuosina osaksi kansallista tutkimuskeskustelua. Yksityistä sektoria koulutuksessa on
tutkittu mm. eduekosysteemien rakentumisen näkökulmasta (Seppänen ym. 2020),
varhaiskasvatuksen markkinoitumisen näkökulmasta (Pihlaja & Laiho 2021; Valkonen ym.
2021) sekä valtion ja yksityisen sektorin yhteistyön ja verkostojen näkökulmasta (Lempinen
& Seppänen 2021). Yksityinen sektori koulutuksen sisältöjen, tavoitteiden ja keinojen
tuottajana ja määrittäjänä on jäänyt kuitenkin tutkimuskirjallisuudessa vähäisemmälle
huomiolle. Tässä artikkelissa tarkastelemmekin yksityistä sektoria nuorten koulutuksen
markkinoitumisen näkökulmasta.
Olemme tutkineet kahdessa peräkkäisessä tutkimusprojektissa vuosina 2012–2021 nuorille
suunnattua (in)formaalia koulutusta, jota on toteutettu Suomessa kokoonpanoissa, joissa ovat
yhdistyneet julkisen, kolmannen ja yksityisen sektorin toimijat (esim. Brunila ym. 2020
2021). Peruskoulun lisäksi koulutuksen toteuttajina ovat toimineet mm. ammatti- ja
erityisammattioppilaitokset, säätiöt, seurakunnat, kolmannen sektorin organisaatiot ja
enenevissä määrin erilaista koulutusta, palveluja, tuotteita, ohjausta ja valmennusta tarjoavat
yritykset ja muut yksityiset toimijat (Brunila ym. 2021, Brunila ym. 2019; Mertanen, Mäkelä
& Brunila 2020). Nuorilla puolestaan viittaamme 15–29-vuotiaisiin nuoriin ja nuoriin
aikuisiin (Nuorten koulutuksella tässä artikkelissa viittaamme informaaliin, eli virallisen
koulutusjärjestelmän ulkopuolella järjestettävään koulutukseen ja nuorten siirtymävaiheen
koulutukseen (Brunila & Lundahl 2020; Mertanen 2020).

4
Esimerkkinä tällaisesta nuorten koulutuksesta toimii ammattioppilaitosten ja järjestöjen
yhteistyössä järjestämät työpajat ja toiselle asteelle valmentava koulutus; yksityisten yritysten
järjestämät ylioppilaskokeisiin ja korkeakoulujen pääsykokeisiin valmentavat kurssit ja
järjestöjen tai yksityisten yritysten järjestämät Kelan tai TE-toimistojen ostopalveluina
tuotetut valmennukset. Tässä artikkelissa keskitymme erityisesti yksityisen sektorin
tarjoamiin palveluihin, jotka ovat kohdennettu 15–29-vuotiaiden ikäryhmään joko suoraan tai
välillisesti koulutuksen formaalien ja ei-formaalien järjestäjien kautta. Näihin palveluihin
kuuluvat nuorille tarjotut koulutukset, valmennukset ja kurssit, kuten esimerkiksi
valmennuskurssit ja nuorille välillisesti tarjotut palvelut mukaan lukien oppilaitoksille ja
opettajille markkinoidut teknologiset alustat ja hyvinvointipalvelut. Edellä mainittuja
palveluita nimitämme nuorten koulutusmarkkinoiksi.
Koulutuksen markkinoituminen puolestaan viittaa yksinkertaisimmillaan markkinavoimien
vahvistumiseen koulutuksessa. Markkinoituminen vahvistuu tarkastelussamme kolmesta
suunnasta; i) koulutuksen sisältä käsin ns. kvasimarkkinoina, ii) ulkopuolelta koulutuksen
siirtymisenä yksityisten ja kaupallisten tahojen toteuttamaksi ja iii) koulutuksen sisältöjen
muuttumisena inhimillisen pääoman ja kilpailukyvyn kehittämiseen sivistyksen ja
demokraattisen osallistumisen sijaan. Ensimmäisen ja toisen suunnan näkökulmasta
markkinoituminen liittyy tiiviisti koulutuksen yksityistymiseen ja kaupallistumiseen (Hogan
& Thompson 2021). Kolmas suunta puolestaan liittyy monikansallisiin kaupallisiin
intresseihin nuorten koulutuksen taustalla (Fergusson & Yeates 2014).
Tässä artikkelissa kysymme, miten nuorille koulutuspalveluita tarjoavat yksityiset yritykset
perustelevat markkinointimateriaaleissaan ja tavoitelausumissaan tarvetta tarjoamilleen
palveluille. Olemme erityisen kiinnostuneita siitä, mitä yritykset rakentavat palveluillaan
ratkaistaviksi ongelmiksi, ja minkälaisia taustaoletuksia koulutusjärjestelmästä, opettajista ja
nuorista näihin ongelmissa tuotetaan. Väitämme, että yksityinen sektori rakentaa käsitystä
koulutuksesta yksilöllisenä ja dekontekstualisoituna tietojen, taitojen, kykyjen ja
kompetenssien oppimisena, ja perustelee omaa olemassaoloaan perinteisen
koulutusjärjestelmän tehottomuudella, joustamattomuudella ja vanhanaikaisuudella.
Koulutuksen täsmähallinta nuorten koulutusmarkkinoilla

5
Koulutus on ollut jo jonkin aikaa pakotettu löytämään enemmän taloutta ja markkinoita
mukailevia perusteluja olemassaolonsa legitimoimiseksi (esim.; Hardy, Heikkinen, Pennanen,
Salo & Kiilakoski 2020; Brunila, Onnismaa, Pasanen 2015; Hogan & Thompson 2021).
Markkinoituminen myös asettaa ehtoja sille, miten nuorten koulutusta järjestetään, ketkä
koulutusta järjestävät, mitä sisältöjä koulutukseen tuodaan ja mitä (erityisesti digitaalisia)
alustoja ja välineitä nuorten koulutuksessa hyödynnetään. Aiempi tutkimus on tuonut esille,
kuinka digitalisaatio ja datafikaatio jo monin tavoin jäsentävät nuorten koulutusta koskevia
yksityisiä globaaleja toimijaverkostoja, jotka pyrkivät sekä tavoittelemaan voittoa
koulutuksen avulla ja samaan aikaa vaikuttamaan koulutuksen sisältöihin (Ball & Grimaldi
2021; Grimaldi & Ball 2021; Peruzzo ym. 2022; Williamson 2020). Aiemmat
tutkimuprojektiemme ja muut tutkimustulokset viittaavat siihen, että nuoria koskeva koulutus
on vähitellen siirtymässä pois kansallisista käsistä kaupallisuudesta rakentuvien verkostojen
ja kokoonpanojen vastuulle samalla kun nuoret ovat erilaisen datan keräämisen kohteina
(Ball & Grimaldi 2021; Brunila ym. 2020; Mertanen, Tiainen, ym. 2021). Koulutuksen
markkinoituminen ei siis koske pelkästään yksityistä sektoria, vaan myös julkinen sektori
osallistuu koulutusmarkkinoihin myymällä korkeakoulutusta lukukausimaksuilla,
osallistumalla kansainväliseen koulutusvientiin ja tekemällä tiivistä yhteistyötä yksityisen
sektorin tuottamien valmennus- ja koulutuspalveluiden kanssa (Lingard 2019; Williamson
2021).
Koulutuksen markkinoituminen muokkaa nuorille tarjolla olevaa koulutusta samalla kun
koulutussiirtymien sujuvoittamisesta on tullut koulutus- ja nuorisopolitiikan kiinteä osa-alue
niin maailmanlaajuisesti kuin Suomessakin. Meneillään olevassa tutkimusprojektissa (nimi
anonymisoitu) olemme käsitteellistäneet koulutuksessa ja koulutuksen hallinnassa tapahtuvia
muutoksia koulutuksen täsmähallinnan (precision education governance) käsitteen avulla.
Koulutuksen täsmähallinta viittaa kolmeen keskeiseen, merkittävään ja toisiinsa liittyvään
koulutusta koskevaan muutokseen; koulutuksen järjestämiseen globaaleissa ja paikallisissa
verkostoissa; digitalisoitumiseen, yksityistymiseen ja markkinoitumiseen sekä elämän- ja
käyttäytymistieteiden roolin kasvuun kasvatuksessa ja koulutuksessa (Mertanen, Vainio, ym.
2021; Mertanen & Brunila 2022; Valkonen ym. 2021). Koulutuksen täsmähallinnan käsitteen
avulla kuvaamme ja analysoimme nuorten koulutuksessa tapahtuvia muutoksia, joiden
lopputulemana on kapeneva ajatus koulutuksesta, tiedosta ja ihmisyydestä.

6
Väitämme, että koulutuksen markkinoituminen on osa vahvistuvaa täsmähallintaa, jossa
pyritään yhä yksilökeskeisempään ja henkilökohtaisempaan työmarkkinakelpoisuuden,
työllistettävyyden ja itsevastuullisuuden hengessä tapahtuvaan koulutukseen. Hallinnan
kohde, tässä tapauksessa nuori, ajatellaan yhteiskunnallisista kiinnikkeistä irrallaan olevaksi
psyko-emotionaaliseksi entiteetiksi (Mertanen ym. 2021; Brunila ym. 2019). Monikansalliset
poliittiset organisaatiot, kuten esimerkiksi EU ja OECD, edistävät vastaavaa yksilöllisen ja
opiskelijan taitoihin ja tarpeisiin räätälöityä koulutusta (Euroopan Komissio 2021; Mertanen
& Brunila 2022; OECD 2019a). EU on esimerkiksi sitonut projektirahoitustaan yksilöllisiä
koulutus- ja valmennuspolkuja tukevaan toimintaan jo jonkin aikaa (Brunila ym. 2018;
Euroopan Komissio 2016; Mertanen 2020). OECD puolestaan on toiminut erityisesti
digitaalisten koulutusratkaisujen puolesta ja radikaaleimmillaan ehdottanut nykymuotoisesta
luokkahuonemuotoisesta vanhanaikaisesta koulutuksesta luopumista tehottomana (OECD
2018). Samaan aikaan teknologiavetoinen, yksilöllistynyt ja räätälöity nuorten koulutus
esitetään edistyksellisenä, oikeudenmukaisena, rationaalisena ja neutraalina (OECD 2019b).
Perinteisesti Suomessa koulutusjärjestelmä on kiinnittynyt niin kutsuttuun pohjoismaiseen
malliin, jossa koulutuksen järjestäminen on kuntien ja valtion vastuulla, ja yksityisten
yritysten voitontavoittelu ei ole sallittua (Rinne 2021). Muualla pohjoismaissa, kuten
esimerkiksi Ruotsissa ja Tanskassa virallista koulutusjärjestelmää onkin jo avattu
voimakkaammin yksityisille voittoa tavoitteleville yrityksille (Rinne 2022). Non-formaalin
nuorten koulutuksen kohdalla puolestaan Suomi liikkuu vähitellen samankaltaiseen suuntaan
esimerkiksi Ruotsin kanssa, jossa erityisesti teknologiayritysten saama jalansija
koulutuksessa on huomattava niin koulutuksen käytäntöjen kuin poliittisen päätöksenteonkin
tasolla (Ideland ym. 2020; Player-Koro ym. 2018; Williamson ym. 2020). Ei liene siis
yllättävää, että koulutuksen täsmähallinta avaa kokonaan uusia markkinoita myös virallisen
koulutusjärjestelmän ulkopuolella ja rinnalla järjestettävään nuorten koulutukseen, kuten se
on avannut jo esimerkiksi varhaiskasvatuksessa (Valkonen ym. 2021). Samalla täsmähallinta
mahdollistaa nuorten koulutuksen muotoutumisen monipolviseksi verkostoksi, joka yhdistää
julkista, yksityistä ja kolmatta sektoria, ja jossa yksityinen markkinavetoinen sektori saa
tuntuvampaa jalansijaa nuorten koulutuksen sisältöjen, ihanteiden ja tavoitteiden
määrittelyssä.
Aineisto ja analyysi

7
Tämän artikkelin tutkimusaineisto koostuu meneillään olevassa Interrupting Future
Trajectories of Precieison Education Governance (FuturEd)-tutkimusprojektissa tuotetusta
aineistosta, jossa olemme keränneet yhteen tietokantaan vuosina 2020–2021 nuorille
koulutusta järjestäviä tahoja julkiselta, kolmannelta ja yksityiseltä sektorilta. Tähän
tietokantaan on tallennettu organisaatioiden tuottamien palveluiden kuvaukset sekä
kansalliset ja kansainväliset yhteistyökumppanit. Tähän osatutkimukseen olemme tästä
aineistosta valinneet pelkästään yksityisen sektorin nuorille koulutus- ja valmennuspalveluita
joko suoraan tai välillisesti tarjoavia voittoa tavoittelevia yrityksiä. Näistä yhteensä 237
yrityksestä valitsimme tarkempaan analyysiin yritykset, jotka toimivat
koulutusyrityshautomoiden ja yhteistyöverkostojen jäseninä yhteistyössä sekä julkisen että
kolmannen sektorin kanssa. Lopullinen analysoitu yritysmäärä oli yhteensä 30. Näihin
yrityksiin kuuluu muun valmennuskursseja tarjoavia yrityksiä (N=8), start-up-yrityksiä,
opetusteknologiayrityksiä (N=16) sekä hyvinvointi- ja ohjauspalveluyrityksiä (N=6).
Rajasimme mukaan yritykset, jotka toimivat yhteistyössä julkisen ja kolmannen sektorin
kanssa kansallisten verkostojen kautta. Nämä verkostot ovat Education Alliance Finland
Education Finland ja EdTech Finlad. Education Alliance Finland (EAF) on
sertifiointipalvelu, joka arvioi koulutusyritysten laatua ja tarjoaa palveluiden laadun
pedagogista sertifikaattia. EAF on toisen verkoston, Education Finlandin (EF) partneri.
Education Finland (EF) on Opetushallituksen vuonna 2015 perustama koulutusviennin
ohjelma, jossa markkinoidaan suomalaista pedagogista osaamista tarjoavia yrityksiä
maailmalle aina varhaiskasvatuksesta jatkuvan oppimisen palveluihin. Kolmas verkosto on
EdTech Finland (Oppimisteknologia ry), joka on suomalaista koulutusteknologiaa edistävä
yhdistys. Sen julkilausuttuna tavoitteena on mm. koulutusviennin edistäminen, Suomi-
brändin kasvattaminen ja opetusteknologiayritysten markkinoiminen.
Valmennuskurssit lienevät yksi näkyvimmistä ja selkeimmistä esimerkeistä nuorille
suunnatun koulutuksen markkinoitumisesta. Korkeakoulujen ja ammattikorkeakoulujen
pääsykokeisiin valmennuksella on pitkä historia Suomessa, ja korkeakoulujen
sisäänpääsyuudistuksen jälkeen valmennuskurssit ovat siirtyneet myös ylioppilaskirjoituksiin
valmentamiseen (Kosunen ym. 2022). Suomessa toimii useita valmennuskursseja tarjoavia
yrityksiä, joista suurin osa on yksityisiä. Valmennuskurssipalveluita markkinoidaan
ensisijaisesti suoraan nuorille samoin kuin nuorten vanhemmille.

8
Opetus- ja koulutusteknologiayritykset (EdTech) puolestaan tarjoavat palveluita hyvin
laajalla skaalalla. Osa yrityksistä tarjoaa erilaisia alustoja, joiden avulla voi suunnitella
kursseja ja mahdollistaa itseopiskelua. Muun muassa kieliopintoja, matematiikan ja
luonnontieteiden opetusta sekä koulutuksen pelillistämistä markkinoidaan aktiivisesti laajasti
koulutusta tarjoaville tahoille. Osa EdTech -yrityksistä järjestää myös omia koulutuksia ja
kursseja useissa eri asiasisällöissä. Lähes kaikkia EdTech-yrityksiä yhdistävä piirre on laaja
datan keräys, tämän datan visualisointi ja sen käyttäminen esimerkiksi algoritmien ja
tekoälyn kehittämisessä. Kohderyhmänä yrityksillä ovat pääasiassa oppilaitokset.
Kolmas yksityisten yritysten kategoria, jonka aineistostamme nostamme keskeisenä esille,
keskittyy tarjoamaan erilaisia hyvinvointiin ja elämänhallintaan liittyviä palveluita. Näissä
palveluissa on muun muassa varhaisen puuttumisen työkaluja, joilla pyritään olemassa olevan
datan perusteella havaitsemaan mahdolliset koulupudokkaat. Samoin tähän kategoriaan
kuuluu erilaisia opiskelijapalveluita, kuten opiskelijakortteja ja opiskelija-alennuksia
välittävät alustat ja tietojärjestelmät. Yritysten kohderyhmänä ovat oppilaitokset, muut
yritykset ja kuntasektori.
Aineiston analyysissa sovelsimme Carol Bacchin WPR-metodologiaa (What’s the problem
represented to be?], jossa analysoitavaa aineistoa tarkastellaan ei-neutraalina ongelmien
ratkaisuina ja ongelmien ja kysymysten tuottamisena (Bacchi 2009; Mertanen ym. 2020).
Alun perin politiikan tutkimukseen kehitetty metodologinen lähestymistapa soveltuu myös
yksityisten yritysten markkinointitekstien ja lupausten tarkasteluun, sillä yksityisten yritysten
tarkoituksena on myydä tuotteita, jotka ratkaisevat tavalla tai toisella kohderyhmään
yhdistettyjä ongelmia. Toisin sanoen, yritysten tulee havaita ja tunnistaa ratkaistavia
ongelmia, joihin he tarjoavat korvausta vastaan palveluitaan. Analyysissä ongelmien
representaatioiden tarkastelu nojaa ajatukseen, jossa oikeuttaakseen toimintansa yritykset
nojaavat diskursseihin, joiden valossa heidän toimintansa näyttäytyy välttämättömänä ja
tarjoaa lisäarvoa asiakkaille. Yritysten mainostekstit ja toimintakuvaukset eivät näin ollen ole
neutraaleja kuvauksia todellisuudesta, vaan niissä tuotetaan aktiivisesti i) ongelmien
representaatioita ja ii) oletuksia näiden rakennettujen ongelmien taustalla (Bacchi 2012).
Valitsimme analysoitavaksi yritysten verkkosivuilla julkaistut markkinointitekstit,
tavoitelausumat sekä mahdolliset pedagogisten lähestymistapojen kuvaukset, sillä
kiinnostuksemme on siinä, kuinka yritykset perustelevat tarvetta palveluilleen, ja kuinka

9
yritykset samanaikaisesti rakentavat ymmärrystä ja kuvaa nuorten koulutuksesta ja siihen
liittyvistä mahdollisista ongelmista laajemmin. Keräsimme yritysten verkkosivujen tekstit
yhteen tiedostoon (yhteensä 48 sivua), jonka jälkeen kävimme aineiston läpi kysyen mitä
ongelmarepresentaatioita yritykset markkinointiteksteissään ja tavoitelauselmissaan tuottavat.
Valitsimme kokonaisaineistosta kaikki tekstikappaleet, joissa nuorten koulutukseen liittyviä
ongelmarapresentaatioita tuotettiin. Rajasimme tarkempaan analyysiin valitut
aineistokappaleet, jotka tuloksissamme pystyimme jakamaan kolmeen
ongelmanmuodostuksen kategoriaan: Modernin tehokkuuden teknologian puutteeseen,
yksilöllisyyden puutteeseen, ja varhaisen puuttumisen kategoriaan.
Vaikka olemmekin jaotelleet yleisen selkeyden vuoksi analysoidut yritykset kolmeen
kategoriaan, on huomautettava, että jaottelu on paikoin keinotekoinen. Yritysten toimialat
ovat liukuvia ja päällekkäisiä – valmennuskurssiyritys saattaa mainostaa omaa
teknologiaansa, ja teknologiayritys saattaa tarjota hyvinvointi- tai valmennuspalveluita.
Samoin vaikka esitämmekin yritysten markkinointiteksteissä tuotetut ongelmat selkeyden
vuoksi yksittäisinä kategorioina, on huomautettava, että useat ongelmat sisältävät piirteitä
toisistaan, ja ongelmat ovat yhtä lailla limittäisiä ja päällekkäisiä kuten yritysten toimialatkin.
Osa aineistossa rakentuneista ongelmista rajasimme kolmen tarkemmin analysoidun
kategorian ulkopuolelle, sillä katsoimme ne kuuluvaksi enemmän yrityksen toiminnan
esittelyyn kuin suoraan nuorten koulutukseen ja sen sisältöihin. Näitä oli esimerkiksi
panostaminen yrityksen henkilökunnan ja opettajien hyvinvointiin, liiketoiminnan
kasvattamisen korostaminen ja yritysten työkalujen tarjoamien viestintäjärjestelmien, kuten
chat-palveluiden esittely.
Koulutusmarkkinat nuorten koulutuksen ongelmia ratkaisemassa?
Kysyessämme sitä, minkälaisia ongelmia aineistossa tuotettiin, päädyimme analyysimme
perusteella jakamaan nämä kolmeen erilliseen mutta keskenään limittyvään linjaan:
koulutusjärjestelmän vanhanaikaisuuteen, yksilöllisyyden, joustavuuden puutteeseen
opetuksessa sekä varhaisen puuttumisen ja ongelmien tunnistamisen ongelmiin. Olemme
keränneet yritysten markkinointitekstien ja toimintakuvauksien tuottamat
ongelmarepresentaatiot taulukkoon 1.
Taulukko 1 Aineistossa tuotetut ongelmatrepresentaatiot ja oletukset
Mitä ongelmia ratkaistaan?
Mitä oletuksia ongelmien taustalla on?

10
Modernin
tehokkuuden ja
teknologian puute
-Koulutusjärjestelmä ei valmista jatko-opintoja
varten
-Uusinta teknologiaa ei hyödynnetä
-Opetus on tehotonta
-Opettajilla ei ole riittävästi resursseja, osaamista ja
kompetenssia opetuksen suunnitteluun
-Koulutusjärjestelmä ei motivoi opiskelijoita
-Koulussa ei opeteta tarvittavia taitoja
-Opettajat ovat vanhanaikaisia ja
muutosvastarintaisia
-Pedagogiikka ei toimi
-Nuoret lyhytjänteisiä ja epämotivoituneita
Yksilöllisen opetuksen
puute
-Nuoria ja opiskelijoita ei kohdata yksilöinä
-Yksilöllistä palautetta ei anneta riittävästi
-Opetus on joustamatonta ja tasapäistävää
-Opetuksen onnistumisesta ei kerätä riittävästi
tietoa
-Massakoulutus ei mahdollista yksilöllistä
ohjausta
-Opettajat eivät kohtaa nuoria ja oppilaita
-Nuoret ja oppilaat tarvitsevat yksilöllistä
opetusta menestyäkseen
-Opetuksen tehokkuuden arviointi
edellyttää jatkuvaa tiedon keräämistä ja
arviointia
Varhaisen
puuttumisen puute
-Apua tarvitsevia opiskelijoita ei tunnisteta eikä
auteta
-Koulutus ei ole kaikkien saavutettavissa
-Koulun arjesta puuttuu resurssit putoajien
tunnistamiseen
-Nuoret ja opiskelijat jätetään vaikeuksien
kanssa yksin
-Opettajat eivät tunnista vaikeuksissa
olevia oppilaita riittävän ajoissa, eivätkä
osaa tai ehdi tukea riittävällä tavalla
Seuraavaksi avaamme tarkemmin taulukkoon koottuja ongelmarepresentaatioita, joita
yksityinen sektori pyrkii toiminnallaan ratkaisemaan.
Modernin tehokkuuden ja teknologian puute
Yksi valmennusyrityksiä, opetusteknologiayrityksiä ja opiskelupalveluyrityksiä yhdistävä
onglemarepresentaatio markkinointiteksteissä liittyy perinteisen koulutusjärjestelmän
vanhentuneisiin ja ajastaan jälkeen jääneisiin opetusmenetelmiin, organisointiin ja
oppimistuloksiin. Erityisesti valmennuskurssiyritykset painottavat sitä, kuinka nimenomaan
heidän palvelunsa toimivat ratkaisevana tekijänä ylioppilaskirjoituksissa menestymisessä ja
jatkokoulutukseen hakemisessa. Lupaus paremmasta tulevaisuudesta palveluja ostamalla
puettiin tyypillisesti numeraaliseen muotoon, kuten alla:
Tulokset ratkaisevat! 546 valmennuskurssilaistamme sai opiskelupaikan
keväällä 2021. (Valmennuskurssiyrityksen verkkosivut)
Joka vuosi noin 2000 pyrkijää saa haluamansa opiskelupaikan kurssiemme
avulla. (Valmennuskurssiyrityksen verkkosivut)
Valmennuskurssiyritykset rakentavat ongelmaksi nuorten hakeutumisen ja pääsemisen
jatkokoulutukseen virallisen koulutusjärjestelmän jälkeen. Ongelman taustaoletus on, että
perinteinen koulutusjärjestelmä ei itsessään riitä takaamaan riittäviä tietoja ja taitoja, jotta
jatkokoulutukseen pääsy mahdollistuisi. Valmennuskurssiyritysten roolia korkeakoulutukseen
hakeutuessa on myös pyritty vähentämään mm. korkeakoulujen

11
opiskelijavalintauudistuksella, mutta näyttää siltä, että valmennusyritykset ovat siirtyneet
tarjoamaan lisäkoulutusta ja tutorointia ylioppilastutkintoja silmällä pitäen. Toinen ongelma
perinteisessä koulutusjärjestelmässä nähdään uusimman teknologian ja innovaatioiden
alikäytössä. Tätä ongelmaa korostettiin valmennuskurssiyritysten lisäksi myös
opetusteknologiayrityksissä:
[…] olemme hyödyntäneet opetusteknologiaa, jonka avulla
kurssiopetuksen seuraaminen on mahdollista internetin välityksellä suorana
lähetyksenä jopa ulkomailta käsin. Yrityksessämme on uusin tieto
oppimisesta ja siihen perustuva alan laajin opiskelutekninen ohjaus.
(Valmennuskurssiyrityksen verkkosivut)
[YRITYS]hyödyntää koneoppimista ja algoritmeja, joiden avulla alusta
osaa luoda automaattista sisältöä ja aihepiiritunnisteita. Ne näyttävät heti,
mitkä opetusohjelmasi osiot ja konseptit ovat oppijoillesi helppoja,
vaikeita, osallistavia tai epämotivoivia. Saat reaaliaikaisia havaintoja, jotka
auttavat muokkaamaan kurssejasi tarpeen mukaan.
(Opetusteknologiayrityksen verkkosivut)
Ongelmaksi rakentuu ensimmäisessä aineisto-otteessa koulutuksen aikaan ja paikkaan
sitominen. Siihen tarjotaan ratkaisuksi verkkopohjaista etäopiskelua, jota voisi ikään kuin
suorittaa ajasta ja paikasta riippumatta. Yritykset lupaavat uusinta tietoa oppimisesta, mikä
implikoi samalla sitä, että koulutusjärjestelmän tarjoama tieto olisi vanhentunutta. Opiskelu
esitetään samalla tekniikkana, jota pystyy erikseen ohjaamaan teknologian avulla. Toisessa
otteessa ongelmaksi nousee tehoton opiskeltavien aiheiden välisten yhteyksien rakentaminen,
johon puolestaan algoritmit ja tekoäly tarjoavat automatisoidun ratkaisun. Samalla syntyy
mahdollisuus oppijoiden reaaliaikaiseen valvontaan nimenomaan teknologian avulla.
Aineisto-otteissa ongelmarepresentaation taustalla on kahtalaisia oletuksia. Ensimmäinen
näistä on opettajien ja nuorten väliseen suhteen ja kommunikaation puute. Paikkaan ja aikaan
sidottu koulutusjärjestelmä rajaa myös vuorovaikutuksen ja kanssakäymisen määrää ja laatua,
jolloin koulutuksen tuloksellisuutta ja nuorten motivaatiota ei pystytä valvomaan riittävällä
tavalla. Toinen oletus, ristiriitaisesti, liittyy itse koulutuksen luonteeseen. Koulutus näissä
ongelmanasetteluissa näyttäytyy erillisten tieto- ja taitopakettien siirtämisenä opiskelijalle,
jolloin koulutuksen koko konteksti muuttuu merkityksettömäksi. Näin ollen koulutus voi

12
siirtyä ajasta ja paikasta riippumattomaksi tehtävien suorittamiseksi. Tämä sama
kontekstistaan irrallinen ymmärrys koulutuksesta tuottaa varsin ongelmallista näkemystä niin
opettajista kuin nuorista.
Palautteen antaminen on nykypäivän opetuksessa kuitenkin rikki:
opiskelijat työskentelevät matematiikanongelmiensa parissa, mutta eivät
saa ratkaisuistaan kunnollista palautetta. Sen sijaan heille näytetään tunnilla
malliratkaisuja ja heidän pitää niitä katsomalla tunnistaa virheet omista
ratkaisuistaan. Osa heistä pystyy tähän, mutta monet epäonnistuvat ja
toistavat samoja virheitä seuraavissa kotitehtävissä, kunnes luovuttavat,
koska eivät vain ymmärrä. Opettajat voisivat auttaa, mutta heillä ei ole
aikaa antaa yksilöllistä palautetta ja ohjausta kaikille luokan opiskelijoille.
[YRITYKSEN]työkalut on suunniteltu korjaamaan tämä rikkinäinen
palautteen antaminen. (Opetusteknologiayrityksen verkkosivut)
Yllä olevassa aineisto-otteessa ongelmaksi tuotetaan opettajien kyvyttömyys tai haluttomuus
antaa palautetta opiskelijoilla. Huomiota kiinnitetään myös opettajien resurssien puutteeseen,
mistä nähdään seuraavan esimerkiksi yksilöllisen opetuksen ja palautteen saamisen vajetta.
Pahimmillaan tämän katsotaan johtavan siihen, että opiskelijat jäävät niin sanotusti tyhjän
päälle. Ratkaisuksi ongelmaan yllä ja koko aineistossamme tarjoutuu uusin ja modernein
teknologia, joka pelastaa opettajien arjen ja työn, jos vain opettajat ymmärtäisivät ottaa sen
käyttöön. Toisin sanoen, yritysten tarjoamat palvelut näyttäytyvät erityisesti opettajien arjen
ja työn pelastajina, jos opettajat hyväksyisivät niiden käytön.
Oletuksena tässä ongelmarepresentaatiossa on, että opettajat ja opettajien toiminta
nähdään/oletetaan lähtökohtaisesti vanhanaikaisina. He eivät kykene tarjoamaan sellaista
opetusta, joka ottaisi nuoret ja opiskelijat riittävällä tavalla huomioon. Opiskelijat puolestaan
ymmärretään lyhytjänteisinä, levottomina, passiivisina, samoja virheitä toistavina ja
pahimmillaan kaikenlaisten hankaluuksien ja vastoinkäymisten edessä luovuttavina, mikä
muistuttaa aiemmista tuloksistamme liittyen nuorille tarjolla oleviin tukijärjestelmiin
Suomessa. Niissäkin toiminta tulee oikeutetuksi näkemällä ongelma nuorissa (Brunila ym.
2021). Perinteinen koulutusjärjestelmä näyttäytyykin lannistavana ja opiskelumotivaatiota
heikentävänä rikkinäisten palauteketjujen ja resurssien vähäisyyden takia.

13
Yksilöllisen opetuksen puute
Toinen yritysten markkinointiteksteissä tuotettu ongelma on yksilöllisen opetuksen ja
opetuksen personoinnin puute nykyisessä koulutusjärjestelmässä. Yksilöllinen opetus ja
valmennus onkin yksi valmennuskurssiyritysten näkyvimpiä myyntivaltteja:
Me […]haluamme tukea sinua pyrkimyksissäsi kokonaisvaltaisesti ja
sataprosenttisesti. Kun otat meihin yhteyttä, pohdimme yhdessä kanssasi
sinulle sopivinta tapaa valmentautua. Tarpeen mukaan voimme myös
vinkata sinulle vaikkapa uusia opiskelutekniikoita tai auttaa löytämään
juuri sinulle sopivan koulutusalan. (Valmennuskurssiyrityksen verkkosivut)
Ongelmaksi rakentuu, kuten yllä, riittävän yksilöllisen opetuksen ja opastuksen puute
koulutuksessa, eli toisin sanoen puutteellinen opintojen ohjaus. Ongelmana on siis se, että
koulutusjärjestelmä ei tarjoa tietoa opiskelutekniikoista, tai nuorelle sopivasta
jatkokoulutusalasta. Taustalla olevat oletukset liittyvätkin oletettuihin resurssien ja ohjauksen
puutteeseen – nykyjärjestelmän rajoissa ei pystytä auttamaan ja ohjaamaan nuoria löytämään
omaa juttuaan kokonaisvaltaisesti. Oletuksena on myös se, että koulutusjärjestelmä ei ota
riittävällä tavalla huomioon opiskelijoiden yksilöllisiä elämäntilanteita.
Useat yritykset painottavat materiaaleissaan myös yksilöllisen oppimisen motivoivuutta,
tehokkuutta ja helppoutta niin opettajille kuin opiskelijoille:
[YRITYKSEN] kurssit on pilkottu lyhyiksi aiheiksi, joita oppijat voivat
oppia vain 15 minuuttia päivässä. Meidän uniikki
oppimispedagogiikkamme on optimoitu jotta informaation sulattaminen
olisi helppoa. (Opetusteknologiayrityksen verkkosivut)
[YRITYKSEN ]digitaalinen oppimisympäristö on ainoa, jossa on
sisäänrakennettuna learning design -elementtejä. Oppimisympäristömme
esimerkiksi ohjaa kouluttajia jakamaan oppimismateriaalinsa pienempiin
moduuleihin, joita kurssilaiset voivat suorittaa haluamassaan järjestyksessä.
Lisäksi tarjoamme valmiit kurssipohjat, joihin oppimismateriaalit on

14
helppo lisätä. Haluamme tehdä omien verkkokurssien suunnittelusta ja
luomisesta mahdollisimman vaivatonta.
Ensimmäisen otteen ongelmaksi rakennetaan opiskeltavien sisältöjen laajuus ja
vaikeaselkoisuus. Yritys lupaa pilkkoa opetettavat aiheet niin pieniin palasiin, että ne on
mahdollista omaksua esimerkiksi viidentoista minuutin päivittäisellä opetuksella. Perinteinen
opetus esitetään tehottomana ja vaikeasti ymmärrettävänä ja oppiminen kielteisessä mielessä
vaikeana. Toisessa otteessa puolestaan rakennetaan opettajan (tai kouluttajan) suunnittelu- ja
pedagoginen työ aikaa vieväksi, hankalaksi ja työlääksi prosessiksi, joka kaipaa helpotusta
automaattisten learning design -työkalujen avulla.
Oletukset näiden ongelmien taustalla liittyvät tulkintamme mukaan oppimiseen,
opiskelijoihin ja opettajiin. Kuten jo aiemmassa luvussa mainitsimme, koulutuksen oletetaan
koostuvan peräkkäisistä, toisiaan seuraavista helposti omaksuttavista tietopaketeista.
Opiskelijat puolestaan oletetaan lyhytjänteisiksi ja kärsimättömiksi sekä kyvyttömiksi
suunnittelemaan itse omaa toimintaansa ja oppimistaan. Myös opettajat oletetaan
kyvyttömiksi personoimaan ja mukauttamaan opetustaan ja olettaen, että esimerkiksi
opetussisältöjen jakaminen loogisiksi kokonaisuuksiksi ei ole osa opettajan (tai kouluttajan)
työtä.
Varhaisen puuttumisen puute
Opiskelijoita koskevan informaation kerääminen erityisesti varhaisen puuttumisen ja
mahdollisten ongelmien havaitsemisen nimissä saa jalansijaa niin valmennuskurssi-,
koulutusteknologia- kuin hyvinvointiyrityksissä. Reaaliaikaisen informaation luvataan
auttavan oppimisen seurannassa, arvioinnissa ja opiskelijoiden hyvinvoinnin ongelmien
paikantamisessa:
Seuraa oppimistehtävistä, arvioinnista ja reflektiosta kertyvää dataa ja
hyödynnä sitä oppimisprosessin suunnittelussa. Käytä yksilö-, ryhmä- ja
organisaatiotason dataa oppimista koskevassa päätöksenteossa.
(Koulutusteknologiayrityksen verkkosivut)

15
Tarjoamme kurssien ohjaajille visuaalisen ja helppokäyttöisen
analytiikkanäkymän, josta voi seurata sekä oppijoiden edistymistä että
opetusmateriaalien toimivuutta. Ohjaaja voi hetkessä tunnistaa apua
kaipaavat oppijat ja saa myös tietoa siitä, kuinka omia opetusmateriaaleja
voisi parantaa. (Koulutuksen hyvinvointiyrityksen verkkosivut)
Näissä otteissa ratkaistavaksi ongelmaksi nostetaan liian vähäinen ja epäsystemaattinen tieto
opiskelijoista, oppimisprosessista ja mahdollisista oppimisen ja hyvinvoinnin haasteista.
Tähän tietovajeeseen liitetään yksittäisten opiskelijoiden tehtävien suorittaminen, arviointi,
avun tarpeen tunnistaminen ja edistyminen opinnoissa samoin kuin organisaatiotason
hallinnan ja päätöksenteon mahdollistaminen. Jos tietoja kerätään, tiedon esitystapa ja
saatavuus nimetään kankeaksi ja vaikeakäyttöiseksi, ja tilalle tarjotaan helppoa ja visuaalista,
automatisoitua data-analytiikkaa.
Oletukset tämän ongelman taustalla kiinnittyvät tieto-, oppimis- ja informaatiokäsityksiin.
Kuten olemme jo aiemmin tuoneet esille, oppiminen yritysten materiaaleissa nähdään
selvärajaisena prosessina, josta voi joka vaiheessa kerätä myös numeraalista dataa
analysoitavaksi ja visualisoitavaksi. Nämä visualisoinnit puolestaan esitetään oppimis- ja
opetusprosessia vastaavaana informaationa, jonka analysoiminen on edellytys koulutuksen
laadukkaalle toteuttamiselle. Opetuksen kehittäminen pelkistyy analytiikan seuraamiseksi ja
oman toiminnan mukauttamiseksi ohjelmistojen keräämän datan pohjalta rakentamien
kuvaajien ja graafien osoittamaan suuntaan.
Huomiota kiinnittävä piirre datan keräämisessä ja analyysissä on myös ns. riskiopiskelijoiden
löytäminen ja tunnistaminen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa:
Tekoäly (AI) mahdollistaa uudenlaisia innovaatioita myös kouluissa,
oppilaitoksissa ja oppimisessa. Palvelumme hyödyntää koneoppimista
kouluhyvinvoinnin eri ilmiöiden tunnistamisessa ja näkyväksi tekemisessä
samalla helpottaen opettajien ja rehtoreiden arkea. (Hyvinvointiyrityksen
verkkosivut)

16
Ongelmaksi yllä olevassa otteessa rakentuu opettajien ja rehtoreiden kiireinen arki, jonka
oletetaan johtavan siihen, että mahdolliset ongelmat kouluhyvinvoinnissa jäävät
tunnistamatta. Algoritmi- ja tekoälypohjaiset sovellukset tarjoavat yritysten mukaan helppoja
tapoja tehdä opiskelijoista riskiarviointeja, joihin koulujärjestelmän tulisi pystyä reagoimaan
mahdollisimman nopeasti ja reaaliaikaisesti. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että tekoäly
oppii esimerkiksi opintorekisteri- ja väestödataan perustuen nostamaan erikseen asetettuja
hälytysmerkkejä, ja tuomaan ne näkyviin, jos opiskelija ei esimerkiksi etene haluttuun tahtiin
opinnoissaan.
Koulun kiireisyys ja resurssien puute on vahvana oletuksena tämän ongelman taustalla.
Toinen oletus on, että henkilökunta virallisessa koulutusjärjestelmässä ei tunne
opiskelijoitaan riittävän hyvin, ja että niin sanottujen heikkojen huolisignaalien
havaitseminen ei ole kunnossa. Korostamalla tekoälyn innovatiivisuutta maalataan
koulutusjärjestelmästä varsin passiivinen, ja kriittisessä tulkinnassa ajastaan taakseen jäänyt
kuva.
Koulutusmarkkinat nuorten koulutuksen suuntaviivojen määrittäjänä?
Olemme tuoneet edellä esille, minkälaisia ongelmia ja näiden ongelmien taustaoletuksia
nuorille koulutusta ja koulutuspalveluita tarjoavat kaupalliset toimijat tuottavat. Olemme
tarkastelleet kolmea aineistosta nostamaamme ongelmarepresentaatiota tarkempaan
analyysiin: modernin tehokkuuden ja teknologian puutteen, yksilöllisen opetuksen puutteen ja
varhaisen puuttumisen puutteen. Nämä ongelmarepresentaatiot kiinnittyvät jo pitkään
käynnissä olleeseen koulutuskeskusteluun, jossa perinteinen koulutusjärjestelmä instituutiona
näyttäisi lähtökohtaisesti ikään kuin vastustavan uudistuksia ja reformeja (ks esim. Simola
2020). Ei liene yllättävää, että yksityisen sektorin yritykset kiinnittyvät tähän historialliseen
keskusteluun ja hyödyntävät sitä toiminnassaan. Korostamalla teknologista edistyneisyyttä,
yksilöllistä ajasta ja paikasta riippumatonta opetusta ja luotettavia varhaisen puuttumisen
malleja, koulutusyritykset pyrkivät ratkaisemaan ongelmaa, jossa perinteinen
koulutusjärjestelmä on ainakin jossain määrin epäonnistunut tehtävässään (Mertanen, Vainio,
ym. 2021; OECD 2018). Yksityisen sektorin palveluiden markkinoinnissa rakennetaan
tarpeita, joihin yrityksen tuotteet tuovat toivotun ratkaisun.

17
Erityistä huomiota tahdomme kuitenkin kiinnittää ei pelkästään ratkaistaviksi rakennettaviin
ongelmiin, vaan pikemminkin niihin taustaoletuksiin koulutuksesta, oppimisesta, opetuksesta
ja tiedosta, joita näillä ongelmarepresentaatioilla tuotetaan. Tuloksemme osoittavat, kuinka
kasvatus, koulutus, opetus ja tieto ymmärretään näiden yritysten markkinointimateriaalissa
kapeasta näkökulmasta, lähinnä valmentamisena toimimaan työmarkkinoilla ja
tulosyksikköinä. Opetuksen ja oppimisen tavoitteina on ensisijaisesti mekanistinen
tiedonsiirto, jota yritysten palveluiden ja tuotteiden voimin pystytään erilaisilla mittareilla ja
algoritmeilla valvomaan ja säätelemään. Tarjoamalla data-analytiikkaa ja automaattisesti
pieniksi, helposti pureskeltaviksi kokonaisuuksiksi paloiteltua sisältöä ratkaisuksi
koulutuksen kriisiin, analysoidut markkinointitekstit ja tavoitelauselmat osallistuvat
aktiivisesti koulutuksen laajempaa yhteiskunnallista merkitystä määrittävään keskusteluun.
Vaikka koulutus virallisesti Suomessa järjestetäänkin kansallisessa kontekstissa
valtiojohtoisesti ja näennäisesti markkinoista vapaana (varhaiskasvatusta lukuun ottamatta),
näkyy yksityisten yritysten kasvava rooli koulutuksen tavoitteiden, sisältöjen ja keinojen
määrittelijänä kasvavana yhteistyönä niin valtion kuin kuntienkin kanssa (Lempinen &
Seppänen 2021). Näin ollen yritysten markkinointimateriaalien myymät perusteet
olemassaololleen ja palveluilleen eivät ole yhdentekeviä. Tuloksemme näyttäisivät
vahvistavan niin aiempaa kansainvälistä kuin kansallistakin koulutuksen markkinoitumisen
tutkimusta, jossa koulutus kapeutuu ja dekontekstualisoituu yksilöiden yhä täsmällisemmäksi
valmennukseksi (ks Brunila ym. 2019; Hardy ym. 2020; Saari 2021).
Kun ottaa huomioon sen, että analyysiin valitut yritykset toimivat sekä julkisen että
kolmannen sektorin kanssa ja toimintaa tukevat ja edesauttavat Suomessa myös osa
poliittisista päättäjistä, ei tätä uutta täsmähallinnan vahvistamaa näkemystä kasvatuksesta,
koulutuksesta ja opetuksesta voi jättää ilman vakavampaa ja kriittisempää tarkastelua.
Täsmähallinnan ja markkinoitumisen myötä nuorten koulutus ei ole enää pelkästään
sidoksissa formaaliin luokkahuoneessa tapahtuvaan ja tutkintoon tähtäävään opiskeluun, vaan
koulutusta toteutetaan mm. nuorisotyössä, erilaisilla verkkosovelluksilla ja koulutuksen
ulkopuolella tapahtuvissa tukijärjestelmissä (ks Mertanen, Vainio, ym. 2021). Olisikin
jatkotutkimuksen kannalta perusteltua tarkastella näiden yritysten tarjoamia palveluita
käytännössä samoin kun tarkempia yhteyksiä ja verkostoja julkisen ja kolmannen sektorin
sekä kansallisen ja kansainvälisen poliittisen ohjauksen kanssa.

18
Lähteet
Bacchi, C. 2009. Analysing Policy: What’s the problem represented to be? Pearson Australia.
Bacchi, C. 2012. Why Study Problematizations? Making Politics Visible. Open Journal of
Political Science, 02(01), 1–8. https://doi.org/10.4236/ojps.2012.21001
Ball, S. J., & Grimaldi, E. 2021. Neoliberal education and the neoliberal digital classroom.
Learning, Media and Technology, 1–15.
https://doi.org/10.1080/17439884.2021.1963980
Ball, S. J., & Youdell, D. 2009. Hidden privatisation in public education. Education Review,
212), 73–83.
Brunila, K., Honkasilta, J., Ikävalko, E., Lanas, M., Masoud, A., Mertanen, K., & Mäkelä, K.
2020. The Cultivation of Subjectivity of Young People in Youth Support Systems.
Teoksessa D. Nehring, O. J. Madsen, E. Cabanas, C. Mills, & D. Kerrigan (Toim.), The
Routledge International Handbook of Global Therapeutic Cultures. Routledge.
Brunila, K., & Lundahl, L. 2020. Introduction. Teoksessa K. Brunila & L. Lundahl (Toim.),
Youth on the Move: Tendencies and Tensions in Youth Policies and Practices (ss. 1–14).
Helsinki University Press. https://doi.org/10.33134/HUP-3-1
Brunila, K., Mertanen, K., Ikävalko, E., Kurki, T., Honkasilta, J., Lanas, M., Leiviskä, A.,
Masoud, A., Mäkelä, K., & Fernström, P. 2019. Nuoret ja tukijärjestelmät
haavoittuvuuden eetoksessa. Kasvatus, 50(2), 107–119.
Brunila, K., Mertanen, K., Tiainen, K., Kurki, T., Masoud, A., Mäkelä, K., & Ikävalko, E.
2018. Vulnerabilizing young people: Interrupting the ethos of vulnerability, the
neoliberal rationality, and the precision education governance. Journal of the Finnish
Anthropological Society, 43(3), 113–120. https://doi.org/10.30676/jfas.v43i3.82737
Euroopan Komissio. 2016. The Youth Guarantee and Youth Employment Initiative three
years on.
Euroopan Komissio. 2021. Horizon Europe Strategic Plan (2021-2024). Publications Office
of the European Union. https://doi.org/10.2777/083753
Fergusson, R., & Yeates, N. 2014. International governmental organisations and global
youth unemployment: The normative and ideational foundations of policy discourses.
Policy and Politics, 42(3), 439–458. https://doi.org/10.1332/030557312X655648
Grimaldi, E., & Ball, S. J. 2021. Paradoxes of freedom. An archaeological analysis of
educational online platform interfaces. Critical Studies in Education, 62(1), 114–129.
https://doi.org/10.1080/17508487.2020.1861043

19
Hardy, I., Heikkinen, H., Pennanen, M., Salo, P., & Kiilakoski, T. 2020. The ‘spirit of the
times’: Fast policy for educational reform in Finland. Policy Futures in Education,
1478210320971530. https://doi.org/10.1177/1478210320971530
Hogan, A., & Thompson, G. 2021. Conclusion: Beyond publicness? Key questions and
implications. Teoksessa A. Hogan & G. Thompson (Toim.), Privatisation and
Commercialisation in Public Education: How the Nature of Public Schooling is
Changing (ss. 212–220). Routledge.
Ideland, M., Jobér, A., & Axelsson, T. 2020. Problem solved! How eduprenuers enact a
school crisis as business possibilities. European Educational Research Journal,
1474904120952978. https://doi.org/10.1177/1474904120952978
Ideland, M., & Serder, M. 2022. Edu-business within the Triple Helix. Value production
through assetization of educational research. Education Inquiry, 1–16.
https://doi.org/10.1080/20004508.2021.2019375
Kosunen, S., Inkinen, A., Haltia, N., & Jokila, S. 2022. Tarjonta ja kysyntä
valmennuskurssimarkkinoilla opiskelijavalintauudistuksen aikana. Kasvatus, 53(1 SE-
Artikkeleita), 63–78. https://doi.org/10.33348/kvt.113945
Lempinen, S., & Seppänen, P. 2021. Valtio koulutuksen liiketoimintaa edistämässä.
Teoksessa J. Varjo, J. Kauko, & H. Silvennoinen (Toim.), Koulutuksen politiikat.
Kasvatussosiologian vuosikirja 3 (ss. 73–110). Suomen kasvatustieteellinen seura.
Lingard, B. 2019. The Global Education Industry, Data Infrastructures, and the Restructuring
of Government School Systems. Teoksessa M. Parreira do Amaral, G. Steiner-Khamsi,
& C. Thompson (Toim.), Researching the Global Education Industry: Commodification,
the Market and Business Involvement (ss. 135–155. Springer International Publishing.
https://doi.org/10.1007/978-3-030-04236-3_7
Mertanen, K. 2020. Not a Single One Left Behind. Governing the ”youth problem” in youth
policies and youth policy implementations [Doctoral dissertation]. University of
Helsinki.
Mertanen, K., & Brunila, K. 2022. Fragile utopias and dystopias? Governing the future(s) in
the OECD youth education policies. Globalisation, Societies and Education, 1–12.
https://doi.org/10.1080/14767724.2022.2121687
Mertanen, K., Mäkelä, K., & Brunila, K. 2020. What’s the problem (represented to be) in
Finnish youth policies and youth support systems? International Studies in Sociology of
Education, 1–20. https://doi.org/10.1080/09620214.2020.1752770

20
Mertanen, K., Tiainen, K., Ikävalko, E., Kurki, T., Leiviskä, A., & Brunila, K. 2021. Nuorten
kansalaisuus paikallisen ja globaalin politiikan risteämissä. Teoksessa J. Varjo, J.
Kauko, & H. Silvennoinen (Toim.), Kasvatussosiologian vuosikirja III. Koulutuksen
politiikat ja hallinnan muodot. FERA Suomen kasvatustieteellinen seura.
Mertanen, K., Vainio, S., & Brunila, K. 2021. Educating for the future? Mapping the
emerging lines of precision education governance. Policy Futures in Education, 20(6),
147821032110499. https://doi.org/10.1177/14782103211049914
OECD. 2018. The Future of Education and Skills. Education 2030. OECD Publishing.
OECD. 2019a. OECD LEARNING COMPASS 2030.
OECD. 2019b. Youth Stocktaking Report. OECD Publishing.
Peruzzo, F., Ball, S. J., & Grimaldi, E. 2022. Peopling the crowded education state:
Heterarchical spaces, EdTech markets and new modes of governing during the COVID-
19 pandemic. International Journal of Educational Research, 114, 102006.
https://doi.org/https://doi.org/10.1016/j.ijer.2022.102006
Pihlaja, P., & Laiho, A. 2021. Kustannustehokkuutta, valinnanvapautta ja ohjauksen
haasteita - Varhaiskasvatuksen yksityistäminen kuntatoimijoiden puheessa. Teoksessa J.
Varjo, J. Kauko, & H. Silvennoinen (Toim.), Koulutuksen politiikat.
Kasvatussosiologian vuosikirja 3 (ss. 143–175). Suomen kasvatustieteellinen seura.
Player-Koro, C., Bergviken Rensfeldt, A., & Selwyn, N. 2018. Selling tech to teachers:
education trade shows as policy events. Journal of Education Policy, 33(5), 682–703.
https://doi.org/10.1080/02680939.2017.1380232
Rinne, R. 2021. The Nordic Social Democratic Regime in Education Colliding with the
Global Neo-Liberal Regime. Teoksessa J. B. Krejsler & L. Moos (Toim.), What Works
in Nordic School Policies? Mapping Approaches to Evidence, Social Technologies and
Transnational Influences (ss. 153–172). Springer International Publishing.
https://doi.org/10.1007/978-3-030-66629-3_8
Rinne, R. 2022. Reconfiguring Education Reform in Nordic Countries under Ever-Changing
Conditions of Globalization. Teoksessa Reimagining Globalization and Education (ss.
164–182). Routledge. https://doi.org/10.4324/9781003207528-12
Saari, A. 2021. Topologies of desire: Fantasies and their symptoms in educational policy
futures. European Educational Research Journal, 1474904120988389.
https://doi.org/10.1177/1474904120988389
Seppänen, P., Lempinen, S., Nivanaho, N., Kiesi, I., & Thrupp, M. 2020. Edu-bisnes
peruskoulussa: Kohti ”eduekosysteemiä”. Kasvatus, 51(2), 95–112.

21
Simola, H. (2020. Koulun muuttamisen antinomiat - Koulutussosiologinen näköala kohti
realistisia utopioista. Kasvatus, 51(2), 113–128. https://doi.org/10.2/JQUERY.MIN.JS
Valkonen, S., Pesonen, J., & Brunila, K. 2021. Varhaiskasvatuksen markkinat -
Näkökulmana yksityistyvät palvelut. Kasvatus, 52(2), 223–234.
Williamson, B. 2020. Bringing up the bio-datafied child: scientific and ethical controversies
over computational biology in education. Ethics and Education, 1–20.
https://doi.org/10.1080/17449642.2020.1822631
Williamson, B. 2021. Making markets through digital platforms: Pearson, edu-business, and
the (e)valuation of higher education. Critical Studies in Education, 62(1), 50–66.
https://doi.org/10.1080/17508487.2020.1737556
Williamson, B., Eynon, R., & Potter, J. 2020. Pandemic politics, pedagogies and practices:
digital technologies and distance education during the coronavirus emergency. Learning,
Media and Technology, 45(2), 107–114.
https://doi.org/10.1080/17439884.2020.1761641